Viimein tuntuu siltä, että kevät todella tekee tuloaan. Kun lauantaina ystäväisen kanssa istuskelimme Tervasaaressa parantamassa maailmaa punaviinin äärellä, kuulin kevään ensimmäiset naurulokit ja hieman myöhemmin myös näin pari yksilöä. Kyhmyjoutsenkin kunnioitti kevään tuloa näyttävällä ohilennolla. Jotta kaikki ei olisi ihan täydellistä, oli lumeton nurmikko turhan täynnä pupusen papanoita, ehkä jäänteitä pääsisäisestä, jolloin pupusilla pitää kiirettä.
Oikeastihan nuo citypuput ovat käyneet vähiin, mistä kiitos kuuluu cityketuille ja varmasti myös osaltaan huuhkaimille ja muille pöllökansalaisille. Niin söpöjä kuin pienet puput ovatkin, olen sitä mieltä, että niiden väheneminen on hyvä asia, sillä ne ovat kasvien tuho. Jokunen vuosi sitten näki ihan liikaa puita, joiden kuori oli järsitty pois. Siihen on hyvä pöpöjen iskeä ja siinä sitten lähtee henki puuparalta.
Jos lauantai oli ihanan lämmin ja keväinen päivä, niin eilen tuntui lähinnä siltä kuin Mokoman tutuksi tekemä taka-taka-takatalvi olisi saapunut keskuuteemme, mutta onneksi se taisi kuitenkin vain olla joku pikainen häiriö. Luontoäiti oli unohtanut pistää päivitykset. Sattuu sitä paremmissakin piireissä. Tänään asiat ovat taas niin kuin pitää ja saattoi kipaista pikkutakki päällä hakemaan Siwasta olusen ruoan seuraksi. Siwassahan kuuluisi käydä muutamassa hassussa sekunnissa, mitä ei tapahtunut. Reissu muistutti enemmän näitä nykyisiä Siwan mainoksia, missä kaikki tapahtuu hidastettuna. On se hankalaa kun yksi henkilö täyttää hyllyjä, pitää kassaa ja noutaa ihmisten paketteja takahuoneesta. Multitasking ja sitä rataa.
Le wild paint art appears again... Daucus Karotan nummero uno fani, deathrockbunny!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti